Uudessa yhteiskunnassa ihminen on keskiössä

Olen vuosikymmenien mittaan useinkin pohtinut, onko valtio ja sen rakenteet, erityisesti talous, olemassa ihmistä varten, vai onko ihminen taloutta varten.

 

Tätä tarkastelua on kokemuskenttääni tuotu ennen kaikkea perusoikeuskysymysten läpi. Olen saanut kysyä, että missä kohtaa systeemi ei toimi, kun hyvinvointivaltiossa on perustavimpiakin oikeuksia ollut haettava oikeusjärjestelmän kautta.

 

Olen omassa elämässäni kohdannut perusoikeuksien toteutumattomuutta perustoimeentulon ja terveydenhuollon turvaamiseen sekä asumis-, työ- ja opiskeluympäristöjen turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Myös tutkimustyössä olen tullut tarkastelleeksi perusoikeuskysymyksiä tutkimalla sekä syrjintää yksilön ja ryhmän kokemuksena että sosiaalisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä. Hahmotan ihmisen hyvinvointia ja selviytymistä edistävät tekijät ja olosuhteet siten myös ruohonjuuritasolta, monitasoisesti.

 

Olen löytänyt hyvinvointitalouden käsitteen, jolla voin argumentoida perusoikeuksia koskevan viestini osaksi poliittista keskustelua. Tämä I Have a dream -tyyppinen kirjoitus onkin kytkettävissä jo olemassa olevaan keskusteluun. Hyvinvointitalousajattelussa lähdetään siitä, että yhteisön suunta ja hyvinvointitekijämme on määritettävä ihmisestä lähtien, eikä talouspuheen ja -kasvun, monenlaista pelotteluakin sisältävien tulevaisuusennusteiden määrittämässä ja rajaamassa laatikossa.

 

Itse myös tekisin tuon määrittelyn nimenomaan tässä hetkessä.

 

Onko valtio olemassa ihmistä varten?

 

Mielestäni yksi keskeinen syy siihen, että kansalaisten perusoikeudet eivät ole toteutuneet – tai ovat vähintään varsin kiistanalaisia monellakin saralla on, että meillä on päässyt vallalle käsitys siitä, että ihminen on olemassa taloutta varten, olemassa ennen kaikkea tuotantotekijänä, laskettavana resurssina. Valtiokin tuntuu luovan toimintaedellytyksiä ennen kaikkea yrityksille, toimintaedellytyksiä talouskasvulle.

 

Tämä perinteinen kapitalistinen paradigma, jossa yhteiskuntaa tarkastellaan lähinnä taloudellisena koneistona ja toimintana ja jossa ihminen alistetaan rahalle, on kuitenkin muutettavissa. Emme ole kansalaisina voimattomia tässä tilanteessa, jossa uusia kulutustarpeita luovien suuryritysten lobbarit tuntuvat pystyvän ohjailemaan päätöksenteon suuntaviivoja perusoikeuksien kustannuksella. Voimme itse asiassa vaikka jo tänään aloittaa muutoksen ja valita toisin, sillä uusi luodaan ja alkaa juurilta.

 

Voimme ensinnäkin henkilökohtaisessa elämässämme herätä sisäisille perusoikeuksillemme. Voimme kysyä, kohtaanko ihmisen itsessäni? Arvostanko itseäni ajatuksin, sanoin ja teoin, ja kohtelenko itseäni hyvin? Kohtaanko tukea tarvitsevan osan itseäni vai rankaisenko, tuomitsenko itseäni jotenkin, piiskaanko suorituksiin? Entä olenko kiitollinen siitä hyvästä, jota elämässäni on ja kohtelenko kaikkea ympärilläni arvostavasti ja kunnioittaen? Tunnustanko kaikkien ihmisten yleiset ja yhtäläiset ihmisoikeudet? Tunnustanko omani?

 

Toinen, sisäisen rauhan ja rakkauden työn rinnalla kulkeva rakennustyö voi ohjautua ulkoisten rakenteiden kehittämiseen. Voimme kuntahallinnossa, maakuntahallinto- ja eduskuntatasolla ensin tarkastella yhteisön tilaa perusoikeuksien näkökulmasta, miten yhteisössämme voidaan. Miten perustavimmat perusoikeudet, kuten oikeus turvalliseen ja terveelliseen elinympäristöön ja asumiseen, oikeus perustoimeentuloon, oikeus terveydenhuoltoon ja oikeus vaikuttamismahdollisuuksiin voivat? Kuka on vailla ja mitä? Voimme pohtia myös, miten tilanne on syntynyt ja miten se ennen kaikkea ratkaistaan? Voimme etsiä vastauksia myös siihen, miten emme poliittisilla ratkaisuilla lisäisi kärsimystä ja traumatisoisi ihmisiä, veisi heiltä pohjaa toimia yhteisön aktiivisina jäseninä.

 

Kun perinteisessä talousparadigmassa valtio tuntuu olevan olemassa lähinnä taloutta ja yritysten voiton tuottamista varten, hyvinvointitaloudessa näkökulma muuttuu ja valtio onkin olemassa ennen kaikkea ihmistä varten. Tätä ajattelua on EU:nkin tasolla jo viritelty, ja myös Suomessa voidaan jo sanoa, että nojaamme hyvinvointitalouteen. Kuitenkin jos poliittiset ratkaisut, tai niiden tekemättä jättäminen edelleen kiistävät perusoikeuksia, jos ratkaisut syövät perustuslaillisia oikeuksiamme, ei voitane puhua hyvinvointitaloudesta.

 

Päätösten hyvinvointivaikutusten arviointiin ja seurantaan on ottauduttava aivan uudella otteella. Jos valittu paradigma ei toimi, on oltava rohkeutta myöntää se ja korjata syntyneet haitat. On oltava rohkeutta korjata suunta ja tehdä uudet, ihmisyyttä palvelevat ja perusoikeuksia kunnioittavat päätökset.

 

Todellisessa hyvinvointitaloudessa, uudessa yhteiskunnassa ihminen on keskiössä ja tunnustamme ihmisen ja hänen hyvinvointinsa kaiken lähtökohdaksi. Tunnustamme myös, että yhteisön hyvä rakentuu ruohonjuuritasolta. Aivan kuin ihmisen todellinen hyvinvointi ja onni rakentuvat sisäiselle tilalle, niin myös yhteisön onni ja menestys rakentuvat yhteisöön kuuluville ihmisille ja heidän tilalleen, heidän hyvinvoinnilleen. Talouskasvu ei voi olla enää relevantein argumentti poliittisille päätöksille.

 

Perusoikeudet ja hyvinvointitalous ”yhteen soppii

 

Perusoikeuksien kunnioitus ja niiden toteutumisesta huolehtiminen solahtaa hyvin yhteen hyvinvointitalousajattelun kanssa. Perusoikeudet on nostettava kestävän kehityksen ajattelun kärkeen.

 

Kestävää kehitystä ei rakenneta ensisijassa metroraiteilla, älyverkoilla tai sähköautoilla, siis lisäämällä jotain tavaraa, tai muuttamalla tavaran koostumusta. Kestävä kehitys rakentuu ihmisyyden tunnustamiselle, vuorovaikutuksessa ja päätöksenteossa todeksi tulevalle periaatteelle tehdä toiselle se, mitä haluamme itsellemme tehtävän. Kestävä yhteisöllinen perusta, luottamus, tasapaino ja yhteishenki rakennetaan ihmisen tasolta, ruohonjuuritasolta suurempiin kokonaisuuksiin.

 

Perusoikeuksien toteuttaminen on väylä luoda valtavasti uutta hyvää Suomeen. Luottamuksen rakentamisella on suora yhteys menestymiseen.

 

Yhteisössä, jossa päätökset tehdään ensisijaisesti ihmisyyttä ja kaikkien yhteisöjäsenten hyvinvointia kunnioittaen saatetaan päästä monenlaista menestystäkin yhdessä kokemaan. Ihmisten kunnioittaminen ja tukeminen perusoikeuksia vahvistamalla ja turvaamalla tuottaa luottamusta toisiamme ja myös päätöksentekijöitä kohtaan.

 

Pitkäjänteinen luottamuksen rakentaminen yhteisössä onnistuu, kun turvaamme perusoikeudet. Luottamus syntyy vain käytännön tekojen kautta.

 

Perusoikeuksien ja hyvinvoinnin rehellisen tukemisen myötä vahvistamme yhteisöjä. Tämä mekanismi on kirjattu muun muassa YK:n Yleiskokouksen julkilausumaan alkuperäiskansojen oikeuksista, mutta se on luontevasti sovellettavissa mihin yhteisöihin tahansa. ”…alkuperäiskansat… ohjaamalla itseensä sekä alueisiinsa ja luonnonvaroihinsa vaikuttavaa kehitystä voivat ylläpitää ja vahvistaa instituutioitaan, kulttuurejaan ja perinteitään sekä edistää kehittymistään omien pyrkimystensä ja tarpeidensa mukaisesti.”

 

Omaksumalla hyvinvointitalouden periaatteen ”ihminen ensin” johtavaksi ideologiaksi, tulemme myös automaattisesti vastanneeksi näkyviin ja piileviin eriarvoisuutta tuottaviin rakenteisiin ja käytäntöihin. Jo kuulluksi tuleminen eheyttää. Kokemus siitä, että meitä arvostetaan, eikä perusoikeuksiamme kyseenalaisteta johtaa myös haluun toimia oman yhteisön hyväksi ja ihmisessä olevat voimavarat voivat avautua uudella tavalla hyödyttämään häntä itseään ja koko yhteisöä.

 

Kun yhdenkin kunnan poliittisissa ratkaisuissa otetaan kaikessa huomioon optimaalisen hyvinvoinnin näkökulma, opitaan pikkuhiljaa resurssit kohdentamaan pitkäjänteisen yhteisön tukemisen näkökulmasta. Yhteisön tulevaisuuden edellytyksiä vahvistetaan nimenomaan tukemalla sen olemassa olevia jäseniä. Näin aiemmin lähinnä ulkoisista tekijöistä haettu uudistuminen muuttuu todelliseksi ja kestäväksi perustaksi kukoistukselle. Meidän on arvostettava sitä, mitä meissä jo on.

 

Kun voimme luottaa siihen, että yhteisömme on turvallinen ja kaikissa ratkaisuissa huomioidaan ennen kaikkea vaikutukset ihmisyyteen, hyvinvointiimme ja elinympäristömme terveellisyyteen, voimme rakentaa henkilökohtaista elämää luotettavalle perustalle. Myös ja ennen kaikkea teknologisia ratkaisuja on pystyttävä tarkastelemaan perusoikeuksien toteutumisen näkökulmasta, vaikutukset henkiseen ja fyysiseen terveyteen kärkenä.

 

”Hyvinvointitalous ei ole hyvinvointia talouskasvun lähteenä, vaan hyvinvoinnin asettamista talouden edelle.”

  • Frank Martela

 

 

Turvallisessa tilassa on siunaus

 

Turvallisessa yhteisössä, turvallisessa tilassa tulemme kohdatuiksi ja todesta otetuiksi, meitä kuullaan ja voimme osoittaa toisillemme läsnäoloa ja oikeudenmukaisuutta. Näin voimme vähitellen eheytyä ja vapauttaa sisäisiä voimavarojamme yhä enemmän. Kun ihmiset turvallisessa tilassa pystyvät luomaan yhteyden itseensä ja tutustuvat potentiaaliin itsessään syntyy entistä syvemmän tason uudistumista. Se on myös loputon prosessi, todellisuus, johon puuteajattelu ei mahdu.

 

Hyvinvointitalous limittyykin osaksi henkistä evoluutiotamme, ihmisyyskäsityksen laajentumista, jota kohden ihmiskunta on jo pitkän matkaa kulkenut ja jolla polulla jatkamme edistymistämme. Luonnollisen henkisen evoluution myötä ei ole enää halua toteuttaa ihmisyyttä vahingoittavaa politiikkaa, sillä jokainen tiedostaa, että sen, minkä teemme toiselle, teemme itsellemme.

 

Alussa viittasin lyhyesti perusoikeuspuutteisiin, joita olen kohdannut elämän varrella. Vanha, turvaton maailma onkin ollut tyypillisesti tätä, traumatisoivia kokemuksia ja sitten vielä selviytymistaistelua vähimpien oikeuksien saavuttamisen puolesta. Vanhassa perusoikeuksia ei ole välttämättä tavoittanut edes taistelemalla, koska ei ole ollut kykyä suunnistaa pykäläviidakossa ja tietää, mitä olisi tullut milloinkin tehdä saadakseen oikeutta. Vanhassa oikeutta ovat tuntuneet saavan ne, joilla on ollut suhteita varjomaailmaan. Vanhassa olemme olleet vain rattaita, koneiston osia, joiden perusoikeuksilla ei ole tuntunut olevan paljon painoarvoa.

 

Loimme vanhan maailman kärsimykselle ja erillisyydelle, loimme sen ideaaliksi todellisuudeksi kokea tuskaa ja oppia pimeästä puolestamme, oppia erillisyydestä kärsimyksen avulla. Siksi vanhassa on Rakkautta ollut vain hyppysellinen. Mutta kuinka suuri vaikutus sillä pienelläkin rakkaudella on ollut meihin! Se on saanut meidät jaksamaan eteenpäin.

 

Nyt on tullut aika rakentaa uutta. Nyt kun olemme saaneet kokea kärsimystä, ihmisyyden alentamista jo kaikissa mahdollisissa muodoissaan, voimme alkaa suuntautua takaisin yhteyteen. Nyt voimme rakentaa uudenlaiselle maailmankuvalle, jossa olemme kaikki yhtä, jossa huolehtiessamme toisesta huolehdimmekin samalla myös itsestämme. Uusi lähtee turvallisesta tilasta, itsen ja toisten arvostamisesta. Sisäisesti ja ulkoisesti syntyvästä yhteydestä rakennamme uudelle.

 

Meidän on vain herättävä rakentamaan uutta itsestämme käsin. Meidän ei tarvitse parantaa maailmaa kaukana, vaan meidän on herättävä ihmisyydelle itsessämme. Se on ainoa todellinen mahdollisuus, siitä versoo myös kestävä tulevaisuus. Meidän on pidettävä huolta perusoikeuksistamme nyt, muutoin kaikki tulevaisuuden pelastusyritykset ovat katteettomia lauseita.

 

Tänään tarvitsemme ennakkoluulottomia, sisäisestä eheydestä, sydänkeskeisesti ja yhteisöllisyydessä toimivia kansalaisia ja heitä edustamaan valittuja päättäjiä, jotka pystyvät yhdessä ohjaamaan Suomen kirkkaisiin vesiin. Parhaillaan meneillään oleva kollektiivisen samean pohjan puhdistus tarvitaan myös, jotta voimme yhteisönä nousta todellisen, ihmislähtöisen hyvinvoinnin ja perusoikeuksien suurvallaksi, todelliseksi esimerkiksi ja valoksi maailmaan.

 

Muutos on varma, kun itsesi muutat. Muutamme itsemme yhdessä kaikkien korkeimmaksi parhaaksi. Luottakaa, kaikki tulee menemään hyvin.

 

Paljon valoa ja rakkautta!

 

 

#sisäisenrauhanliike

#perusoikeusliike2020

 

 

 

(paradigma = paradigma tarkoittaa oikeana pidettyä, yleisesti hyväksyttyä ja auktoriteetin asemassa olevaa teoriaa tai viitekehystä, kuten esimerkiksi evoluutioteoriaa tai suhteellisuusteoriaa (wikipedia), tässä vallitseva taloudellinen ajattelu, toiminta)