Myytin takana

Lueskelin erästä valtionhallinnon kehittämisraporttia, jossa luki: ”Suomessa asiat ovat moneen muuhun maahan verrattuna hyvin”. Tunnistan tarinan toki muualtakin; tämähän on yksi keskeisiä kertomuksia, joita kansakuntana tuotamme, joilla itseämme yhteisönä pystyssä pidämme.

Heräsin kysymään, miten tämä kertomus toistuessaan vaikuttaa asenneilmapiiriin hallinnossa ja päättäjien kesken? Mietin, vaikuttaako tämä kertomus kykyyn nähdä niitä yhteiskuntamme puolia, joissa on vielä kärsimystä vähennettävänä? Tai vaikuttaako se kykyyn valita toisin kuin on aiemmin valittu?

Myytin murtajat -tv-ohjelmassa on osoitettu uskomuksia pätemättömiksi. Nämä ovat olleet varsin kepeitä, juurikaan elämäämme vaikuttamattomien kaltaisia uskomuksia jostain asiaintilasta.

Mutta entä jos kyse olisikin merkittävämmistä, jokapäiväistä ajatteluamme ja olemistamme ohjaavista kertomuksista vaikkapa hyvinvointiin ja terveyteen liittyen tai perusteista, joilla tehdään poliittisia ratkaisuja ja kohdennetaan verorahojamme? Tulisiko nämä kertomukset avata?

Ihmisyhteisössä jaetut tarinat muuttuvat hallitseviksi kertomuksiksi mielenkiintoisessa prosessissa. Tässä on merkitystä sillä, kenellä on asemia ja valtaa sekä kykyä käyttää ääntä, kenellä on mainosrahaa ja kuka saa mainosaikaa. Tässä on merkitystä sillä, mikä asiaintila valitaan poliittisesti tärkeimmäksi totuudeksi.

Hallitsevat totuudet voivat rakentua hyvinkin vauhdikkaasti, kiitos sosiaalisen median. Tätä nykyä myös niiden kyseenalaistaminen on helpompaa kuin ennen aikaan. Ratkaisut voidaan nostaa tarkasteltavaksi ja kysyä, pätevätkö kuntalaisia ja kansaa edustamaan valittujen esittämät päätösten perustelut ja onko valittu linja etujemme mukainen.

Vaikka vastuullisen journalismin välittämä kuva maataloudesta oli hyvin negatiivissävytteinen vielä viime syksynä, on ollut koettavissa nopea muutos. Kertomus suomalaisen maatalouden ilmastovaarallisuudesta on alkanut korvautua muun muassa alkutuotannon mahdollisuuksia korostavalla uutisoinnilla. Niin kuin oikein onkin, sillä maaseudun elinehtojen ja yhteisöjen näivettäminen ei ole kansallinen etu.

Jokainen voimme vaikuttaa siihen, millaisia tarinoita tuemme. Voimme päättää, minkä tarinan taakse menemme. Tai kenties luomme ihan uuden tarinan, jonka tiedämme sisäisestä tiedostamme käsin oikeaksi, joka voimaannuttaa ja tukee meitä, on aidosti hyvä meille.

Minä haluaisin, että ykköstarinamme ja siten myös konkreettinen todellisuus, jota paikallisesti ja valtakunnallisesti tuotamme, on tarina yhteisöstä, joka päätti tukea jäsentensä perus- ja ihmisoikeuksia. Haluaisin, että luomme tarinaa yhteisöstä, jossa tärkein on ihminen, ei talous tai jokin muu ulkoinen.

Suomi, täällä asuvat ihmiset ja heistä muodostuvat yhteisöt ovat olleet ja ovat edelleen puolustamisen arvoisia. Pidetään huolta toisistamme ja elämän välttämättömistä ehdoista, maaseudun elinkelpoisuudesta, kotimaisesta ruoantuotannosta ja voimaannuttavasta lähiluonnosta.

(Julkaistu Iisalmen Sanomissa 13.3.2020)

#voimaannuttavalähiluonto

#elinvoimaaluonnosta

#perusoikeudettuulivoimanedellä