Ei virus, vaan ihminen

Hyvä ystävä, miten voit?

Tällaisina aikoina, tilanteessa, jossa olemme syvällä monelle odottamattomassa, ennakoimattomassa kokemuksessa, voimme kysyä miksi näin tapahtuu? Miksi normaaliksi mielletty todellisuus on katkolla ja tulemme tällaisten haasteiden eteen?

Vastaus löytyy siitä samasta asiasta, jossa huomiomme keskipiste nyt on. Se ei kuitenkaan ole virus, vaan se on ihminen. Huomion keskipisteessä on nyt ihminen.  

IHMINEN YKKÖSEKSI

Ihminen ja ihmisyys on näin nostettu vallanpitäjien agendalle numeroksi yksi, koska se ei sitä muuten ole ollut, sitä ei ole haluttu nostaa ykköseksi. Kun olemme hylänneet elämän ja ryhtyneet vuoraamaan elämää meissä ja luonnossa teknologialla ja kemikaaleilla, kun olemme irronneet elämästä itsessämme ja irronneet luontoyhteydestä, on tullut meidän aikamme herätä.

Hallitus, vallanpitäjät on näin laitettu huomaamaan ihmisen tärkeys, ihmisyys. Teknologisen edistyksen ja ihmisen luonnonherruusmentaliteetin kuplassa askarrelleet on näin tiputettu kuplastaan ihmisyyden äärelle.

Nyt, aivan yhtäkkiä, jokaisella meistä onkin merkitystä. On merkitystä sillä, mistä saamme ruokaa suuhumme ja on merkitystä sillä olemmeko terveitä.

Kuluneet viimeiset ajat, vuosikymmenet ovat markkinoiden toimivuus, rahan tekemisen ja liiketoiminnan vapaus, yhä uusien tarpeiden kehittäminen, tavaran myynnin kasvattaminen, eli nykyhallinnon termein ”liiketoimintaedellytysten luominen” murskannut alleen ihmisen. Kun aiemmin ihmisen ja ihmisoikeuksien ylitse käveltiin esimerkiksi kansallisvaltioaatteen nojalla, on ihminen ja perusoikeutemme toisen maailmansodan jälkeen uhrattu yhä enemmän talouskasvulle, rahalle.

TILATTU HERÄTYS

Ehkä tämä poikkeustila saa meidät huomaamaan, että elämän kannalta olennaista ei olekaan liiketoiminta ja tuotot, vaan ihminen ja se, miten ihminen voi. Miten sinä ja minä voimme. Onko meillä turvallista, onko meillä ruokaa.

Koen, että tämä on tilattu herätys. Siksikään tässä ei ole syytä pelätä, vaan koettaa nähdä mitä myönteistä tästä kokemuksesta voi seurata. Elämää ei voida enää sivuuttaa, elämää meissä ei voida enää alistaa markkinoille, milloin milläkin perusteella myytävälle uudelle tavaralle, joka todellisuudessa lisää vain tavaraa ja lisää ihmiselle haitallisia ympäristöaltisteita.   

Meidän on herättävä. Teknologiset ratkaisut eivät yksin ole ratkaisu ihmisyyden haasteisiin, joita olemme kohdanneet viime vuosikymmeninä. Hengen kadottamisen, kulutuskulttuurin ja materialismin synnyttämät ongelmat eivät ratkea tavoilla, joilla ne ovat syntyneet; siis tavaraa lisäämällä tai sen näennäistä koostumusta muuttamalla. Länsimaisen elämäntavan ongelmat eivät korjaannu lisää kemiaa suusta alas laittamalla.

Meidän on herättävä myös itsessämme, jokaisen itsessämme. Emme voi enää ohittaa elämää ja ihmisyyttä itsessämme. Meidän on herättävä sille, missä kohdin olemme jättäneet omat tarpeemme huomiotta, irronneet luontoyhteydestä ja uskoneet osamme markkinakoneiston osana, sisäistäneet merkitystä olevan vain ulkoisella.

MISTÄ ELÄMÄN TAVOITTAISI?

Luulin pitkään, että elämä on työssä ja koulussa käyntiä, ruokailua, liikuntaa ja muuta ulkoista tapahtumaa ja paikkaa, ja että se myös jaksottuu ulkoa päin asetettujen virstanpylväiden mukaan, on syntymäpäiviä, valmistujaisjuhlia, häitä ja hautajaisia. Mutta tämä onkin itse asiassa sellaista eräänlaista taustasabluunaa, jossa sisäisestä tilasta nouseva elämä, elämänenergia ilmentyy kauttamme konkreettiseksi.

Meitä myös ajetaan jo pienestä pitäen ulkoiseen, kuluttamaan, vertailemaan ja saavuttamaan. Meitä ohjataan arvostamaan ja tavoittelemaan ennen kaikkea myös muiden näkemiä, muiden arvostamia saavutuksia, vaikka kokemukseni mukaan todelliset helmet, virstanpylväät ovat sisäisiä oivalluksia, kuten kehitystä itsensä tuntemisessa ja hyväksymisessä sekä antoisia kokemuksia kärsimyksen vähentämisessä, sosiaalisen elämäntarkoituksen toteuttamisessa.

Mutta miten sitten verrata sisäistämme? Miten verrata kokemustamme ja todellista itseämme jossain toisessa ihmisessä ilmenevään todelliseen itseen?

– Ei mitenkään, ja huomaamme pelkästään mittaamisen ja ulkoisen varaan rakentuvan maailmamme absurdiuden. Miten syvästi ihmisyyden hukannut tila.

****

Kuuntelen aamuauringonvalossa pörräilevää kärpästä. Ympärillä on muuten hiljaista.

Elämä ilmenee hänessäkin, kärpäsessä, elämänenergia. Kuten kaikissa luonnollisissa eliöissä ja olennoissa.

-Nousen laittamaan aamupalaa. Toiminto, joka kuuluu aamuuni, jotta voin kokea elämää kehossa tässä todellisuudessa, täällä maapallolla.

Ajatus jatkuu.

Elämä ilmenee viruksissakin. Osa elämästä on tullut meitä muistuttamaan, tullut herättämään meitä kollektiivisesti, osoittaen, että olemme unohtaneet ihmisen, olemme unohtaneet elämän.

Oikea elämä ilmentyy meissä ja meistä, luonnossa ja luonnosta, elollisessa ja elollisesta.

Vaikka teknologiasta yritämme vimmatusti luoda itsellemme elämää, ei sitä siinä ole. Teknologia on kuollutta.

****

Kun eksymme ihmisen ja luonnon, elämän kunnioittamisen ääreltä tulee elämän lakien perusteella väistämättä hetki, jolloin se meille näytetään. Nyt se on näytetty, ja voimme valita uudelleen.



Valoa ja Rakkautta <3



Aiempia kirjoitukseen liittyviä blogeja ovat mm.:

Tehtävä Maa, 11.3.2019

Pelastetaan itsemme nyt, 12.3.2019

Tule syntytietoiseksi, 4.4.2019

Oravanpyörässäkö elämäntarkoitus? 25.5.2019

Kolonisaatiotaipumus meissä, 18.6.2019

Mitä seuraavaksi ostetaan? 24.10.2019

Erämaan hiljaisuudessa, 29.11.2019

Uudessa yhteiskunnassa ihminen on keskiössä, 3.2.2020

Kun punainen lanka häviää, 25.2.2020

Myytin takana, 13.3.2020

Kuluttamisesta syvempään elämäntarkoitukseen, 22.3.2020